Muistan olleeni hyvin nuori, kun olen kokenut ensimmäistä kertaa jotain selittämätöntä, suorastaan yliaistillista. Teinivuosien palavalla ehdottomuudella totesin ottavani selvää ihmisestä, kysyin: "Mikä tämä ihminen" oikein on?"  Pienien mutkien jälkeen löysin astangajoogan vuonna 2000 ja se oli kuin kotiinpaluu. Leikattu polvi, joka oli mennyt rikki tuplavoltin alastulossa, pääsi kuntoutumaan samalla kun mieli tyyntyi ja henki avartui.

Sillä tiellä koen olevani edelleen.

 

Intia ja Mysore kutsuivat muutaman vuoden jälkeen, joogaharjoitus muuttui intensiivisemmäksi ja opetusluvan myötä 2010  opettaminen nousi oman harjoituksen rinnalle. Ammattikin oli jo  vaihtunut matkailualalta hoitoalalle, urheiluhierojaksi vuonna 2008 ja näin yrittäjyys astui kuvoihin. 

 

Oppijuuden kaipuu vei kuitenkin Yogagurukulaan (yogagurukula.in) Vijaya Manjan oppiin vuonna 2011. Siitä tuli koti kymmeneksi vuodeksi ja siellä alkoi uudenlainen ajanjakso, jossa henkinen, veedinen elämäntapa sai vahvistua opettajan seurassa ja kaiken arjen tohinan keskellä. 

Gurukula tarkoittaa kirjaimellisesti gurun kotia, pientä veediseen perinteeseen vahvasti nojaavaa yhteisöllistä henkistä koulua. 

Yogagurukulassa opiskellaan joogan kaikkia osia, varsinkin neljää ensimmistä sekä filosofiaa, sanskritia ja erilaisia meditatiivisiä harjoituksia. Kaikki tekstit myös opitaan resitoimaan eli chanttaamaan. Ennenkaikkea se on yhdessä tekemistä ja oppimista, opettajan kanssa avoimesti elämistä.

Ja sitä mitä ei teoriassa opi, Intia kyllä kouluttaa käytännössä. Suomi ja Intia ovat monessa asiassa vastakohtien maat. Intia opettaa kärsivällisyyttä ja elämään luottamista.

Nykyään vietän aikaa Suomessa, opiskelen kraniosakraaliterapiaa (cs1, cs2, ser1), olen nauttinut paluusta juurilleni, vanhaan tuttuun kulttuuriin ja Luontoon. 

Opettamisessa koen olevan tärkeää harjoittelijan oman henkilökohtaisen tien myötätuntoinen tukeminen, kuunteleminen ja rehellinen läsnäolo. 

Arjen harjoitus on uskaltaa olla läsnä hetkessä.

Uskaltaa olla suunnittelematta ja hallitsemasta liikaa. 

Uskaltaa olla paljas itsensä. 

eapada (2).jpg
kasvot_web.jpg

Padma on sanskritia ja tarkoittaa lotuskukkaa. Lotus kasvaa vedessä, syntyy mudasta ja silti se on puhdas, vahva ja usein upean värinen. Sen pinta on tarttumaton, vesi tai lika eivät sitä kosketa. 

Aivan kuten sielummekin. 

Tuli ei sitä polta, vesi ei kastele. 

Se on puhdas ja iätön.

Grace

is something that comes to us

when we somehow find ourselves completely available, when we become openhearted

and open-minded, and are willing to entertain

the possibility that we may not know

what we think we know.   

 ~Adyashanti